Asumisesta
Münchenin asuntomarkkinoilla on suomalaisesta näkökulmasta muutamia todella kummallisia piirteitä, jotka koskevat kaiketi muitakin Saksan kaupunkeja, ja joista listaan tässä nyt päällimmäiset.
1. Ihmiset asuvat vuokralla, myös hyvätuloiset
Saksalaisista alle puolet omistaa oman kotinsa. Vertailun vuoksi Suomessa tämä osuus on 73 prosenttia, Espanjassa 78 prosenttia ja Norjassa 83 prosenttia (Wikipedia). Kotinsa omistavien osuus on Saksassa Euroopan ja ylipäätään kehittyneiden maiden alhaisimpia. Syitä tälle on useita, mm toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen asuntokannan korvaaminen enimmäkseen vuokra-asunnoilla, mutta ne eivät tunnu täysin selittävän nykytilannetta. Saksalaiset saisivat pankista halpaa lainaa siinä missä suomalaisetkin, mutta he vain asuvat mieluummin vuokralla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen äärimmäinen riskinvälttely. Vuokrat ovat myös suhteessa asuntojen hintoihin halvempia, joten yhtä suurta taloudellista kannustetta ostaa oma asunto ei ole. Vuokra-asumisen yleisyys on johtanut omistamisen keskittymiseen, joten siinä missä Suomessa asunto vuokrataan tyypillisemmin joltain yksityishenkilöltä, joka omistaa oman asuntonsa lisäksi pari sijoitusasuntoa, on täällä tavallista, että yksi ja sama taho, yritys tai usein ihan yksittäinen henkilö, omistaa koko kerrostalon. Kaupunki on siis täynnä vuokrataloja, joista monet ovat vanhoja ja komeita, ja joissa asuu aivan tavallisia ihmisiä, myös varsin hyvätuloisia.
2. Ihmiset eivät muuta
Voisi kuvitella, että vuokralaisena asunnon vaihtaminen on helpompaa ja sitä tapahtuu enemmän. Jännästi näin ei kuitenkaan ole. Saksassa vuokranantaja ei nimittäin yleensä voi korottaa vuokraa kuin sillä hetkellä kun asunnon vuokralainen vaihtuu. Toisin sanoen niin kauan kuin asut samassa asunnossa, maksat samaa vuokraa. Ja ihmisethän asuvat.. Jos olet tehnyt vuokrasopimuksen asuntoosi kaksikymmentä vuotta sitten, saatat maksaa edelleen sen aikaista markkinavuokraa, joka on murto-osa verrattuna nykyvuokriin. Tällaista asuntoa ei tietenkään kannata alkaa vaihtamaan. Tämä aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät asuntoihinsa, vaikka ne eivät enää kaikilta osin täyttäisi heidän tarpeitaan. Münchenissä asuntojen hintoja suurempi ongelma onkin niiden saatavuus.
3. Oma keittiö mukaan
Saksassa kalustamaton asunto tarkoittaa kalustamatonta asuntoa. Ei huonekaluja, ei mitään kaappeja ja eritoten - ei keittiötä! Kyseessä on samanlainen tyhjä huone, jonne jokaisen vuokralaisen on tuotava omat lavuaarinsa, lietensä, astiakaappinsa ja jääkaappipakastimensa. Ihmiset omistavat omat keittiönsä, mutta toisin kuin vaikkapa sohvat, ne eivät ymmärrettävästi aina sovi uuteen asuntoon. Siksi on tyypillistä, että edellinen vuokralainen yrittää myydä keittiönsä seuraavalle. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, sillä seuraava saattaa haluta tuoda oman keittiönsä mukanaan ja joskus taas vuokranantaja vaatii, että asunto tyhjennetään vuokralaisen vaihtuessa kokonaan, keittiötä myöten. Älytöntä hommaa, sanoisi suomalainen, mutta näillä mennään.
Seuraavassa osassa kertomus siitä, miten meidän näillä kummallisilla markkinoilla lopulta kävi.
1. Ihmiset asuvat vuokralla, myös hyvätuloiset
Saksalaisista alle puolet omistaa oman kotinsa. Vertailun vuoksi Suomessa tämä osuus on 73 prosenttia, Espanjassa 78 prosenttia ja Norjassa 83 prosenttia (Wikipedia). Kotinsa omistavien osuus on Saksassa Euroopan ja ylipäätään kehittyneiden maiden alhaisimpia. Syitä tälle on useita, mm toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen asuntokannan korvaaminen enimmäkseen vuokra-asunnoilla, mutta ne eivät tunnu täysin selittävän nykytilannetta. Saksalaiset saisivat pankista halpaa lainaa siinä missä suomalaisetkin, mutta he vain asuvat mieluummin vuokralla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen äärimmäinen riskinvälttely. Vuokrat ovat myös suhteessa asuntojen hintoihin halvempia, joten yhtä suurta taloudellista kannustetta ostaa oma asunto ei ole. Vuokra-asumisen yleisyys on johtanut omistamisen keskittymiseen, joten siinä missä Suomessa asunto vuokrataan tyypillisemmin joltain yksityishenkilöltä, joka omistaa oman asuntonsa lisäksi pari sijoitusasuntoa, on täällä tavallista, että yksi ja sama taho, yritys tai usein ihan yksittäinen henkilö, omistaa koko kerrostalon. Kaupunki on siis täynnä vuokrataloja, joista monet ovat vanhoja ja komeita, ja joissa asuu aivan tavallisia ihmisiä, myös varsin hyvätuloisia.
2. Ihmiset eivät muuta
Voisi kuvitella, että vuokralaisena asunnon vaihtaminen on helpompaa ja sitä tapahtuu enemmän. Jännästi näin ei kuitenkaan ole. Saksassa vuokranantaja ei nimittäin yleensä voi korottaa vuokraa kuin sillä hetkellä kun asunnon vuokralainen vaihtuu. Toisin sanoen niin kauan kuin asut samassa asunnossa, maksat samaa vuokraa. Ja ihmisethän asuvat.. Jos olet tehnyt vuokrasopimuksen asuntoosi kaksikymmentä vuotta sitten, saatat maksaa edelleen sen aikaista markkinavuokraa, joka on murto-osa verrattuna nykyvuokriin. Tällaista asuntoa ei tietenkään kannata alkaa vaihtamaan. Tämä aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät asuntoihinsa, vaikka ne eivät enää kaikilta osin täyttäisi heidän tarpeitaan. Münchenissä asuntojen hintoja suurempi ongelma onkin niiden saatavuus.
3. Oma keittiö mukaan
Saksassa kalustamaton asunto tarkoittaa kalustamatonta asuntoa. Ei huonekaluja, ei mitään kaappeja ja eritoten - ei keittiötä! Kyseessä on samanlainen tyhjä huone, jonne jokaisen vuokralaisen on tuotava omat lavuaarinsa, lietensä, astiakaappinsa ja jääkaappipakastimensa. Ihmiset omistavat omat keittiönsä, mutta toisin kuin vaikkapa sohvat, ne eivät ymmärrettävästi aina sovi uuteen asuntoon. Siksi on tyypillistä, että edellinen vuokralainen yrittää myydä keittiönsä seuraavalle. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, sillä seuraava saattaa haluta tuoda oman keittiönsä mukanaan ja joskus taas vuokranantaja vaatii, että asunto tyhjennetään vuokralaisen vaihtuessa kokonaan, keittiötä myöten. Älytöntä hommaa, sanoisi suomalainen, mutta näillä mennään.
Seuraavassa osassa kertomus siitä, miten meidän näillä kummallisilla markkinoilla lopulta kävi.
Kommentit
Lähetä kommentti